Vakavasti sanottuna: Nyt työpaikoilla on ennalta-auttamisen aika

Koronakeväästä selvisimme hyvin. Keskityimme arjen organisoimiseen, toistemme kannustamiseen ja paremman syksyn odotukseen. Syksyn tultua moni asia onkin jo paremmin – ainakin tiedämme enemmän ja osaamme toimia verkossa. Toisaalta nyt tiedämme senkin, että tämä on kestävyyslaji. Akuutissa stressissä pinnistelyn vaihe on ohi eikä maali enää häämötäkään silmissä. Väliaikaisesta tilasta olemme siirtyneet sopeutumisen ja uusien tapojen opettelun aikaan. Vakavasti sanottuna: Nyt kannattaa toimia konkreettisesti jokaisen jaksamisen tueksi.

Ahdistus on hiipivää. Ja epäotollisissa olosuhteissa kasvavaa. Esimiehenä ahdistuksen mahdollisuuden voi vahingossa aliarvioida, jos ei ole tutustunut siihen aikaisemmin ja kun päivät täyttyvät töistä. Jos itsellä kaikki on hyvin eikä ole taipumusta huoliajatteluun, voi jäädä siihen uskoon, että loppuvuosikin jatkuu kevään tyyliin. Ja voi tuntua todella p… lta tutustua mörköön, joka osaa tekeytyä näkymättömäksi ja äänettömäksi, kunnes se on edessä. Voi vahingossa ajatella, että ohitetaan koko juttu keskittymällä töihin.

Olen pahoillani tästä blogista. Olen pahoillani siitä, että varoitan ja maalaan vaikeuksia tulevaan. Päätin kuitenkin julkaista ajatukseni, koska meillä on keinoja maratoniinkin.  Tarvitsee vain ottaa vakavasti se tieto, minkä mielenterveyden ammattilaiset ovat meille jakaneet: Nyt on konkreettisten tekojen aika. Nyt on ennalta-auttamisen aika.

Levottomuus ja huolestuneisuus ei tee ihmisestä heikkoa saati pärjäämätöntä. Toisaalta, jos huolet kasvavat peloiksi tai eskaloituvat jatkuvaksi sisäiseksi kierteeksi, on tärkeää saada apua hyvissä ajoin. Nyt työpaikoilla tarvitaan matalan kynnyksen psyykkistä tukea. Nyt on se aika, jolloin psyykkinen työsuojelu – vihdoinkin – voi konkretisoitua henkilöstölle tarjottaviksi palveluiksi siinä missä tarjotaan tukea myös oman osaamisen lisäämiseen. Ei kannata odottaa diagnooseja ja pitkiä hoitoprosesseja.

Media on pullollaan vinkkejä itsestä huolehtimiseen. Toistuva ohje on, ettei huolia ja mahdollisesti edessä olevia ongelmia kannata toistella ja vahvistaa jatkuvalla keskustelulla. Toisaalta, jos kevään pärjäsimme sillä, että säilöimme pelkomme lukittuun arkkuun, sama ei ehkä toimikaan? Vie valtavasti voimia pitää arkkua kiinni. Nyt kannattaa ratkaista, milloin ja miten huolista puhutaan niin, ettei niitä mitätöidä tai ohiteta. Kannattaa paiskia töitä sen eteen, että voimme käyttää tarmomme tavoitteelliseen työhön eikä arkun kannen päällä istumiseen.

Henkilöstöjohtamisen näkökulmasta kyse voi olla selviytymistaitojen oppimisesta – ja näihin liittyvien palveluiden tuottamisesta. Keskeistä on tiedostaa oman työpaikan kulttuuriin sopivat keinot ts. itseohjautuvassa kulttuurissa voi riittää jo sekin, että palveluja on saatavilla. Esimiesvetoisessa työskentelyssä ehkä tarvitaan toisenlaista konseptia? Merkityksensä voi olla silläkin, määritelläänkö ennalta-apu kliiniseksi tueksi vain onko se osa johtamiskulttuuria ja kehittämistä?

Itseäni innostaa se, että nyt viimeistään on ratkaistava, miten suorituskeskeisessä työkulttuurissa suhtaudutaan inhimilliseen heikkouteen. Heikkoushan on monessa työpaikassa tabu – siitä ei puhuta, vaikka kaikki sen tuntevat itsessään. Ikään kuin heikkouden tunnustaminen ja kohtaaminen tekisi meidät heikoiksi? Työkyvyttömyyseläkkeiden taustoja tutkimalla huomaa nopeasti, kuinka outo asia mielen heikkous työpaikoilla vielä on. En usko, että jatkossa voimme entiseen malliin siirtää ahdistuksesta ja masennuksesta kärsiviä ihmisiä työterveyshuollon kautta eläkkeelle. On olemassa keinoja tunnistaa alkavia psyykkisiä häiriöitä paremmin. On mahdollista auttaa saman tien.

Lopetan blogini palaamalla yksilön näkökulmaan. Oman heikkoutensa kohdannut ihminen tietää, kuinka paljon vahvemmaksi on tullut. Ei jätetä ketään yksin.

 

Lämmöllä – Pirjo

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: