Tämä päivä. Tämä hetki. Askareita riittää. Selaan uutisia, tarkistan viestejä, illalla kuntoilua ja ruokaa. Samalla vastaanotan verkostoni kuulumisia ja kyselen muiden kuulumisia. Hoidan velvoitteitani parhaan kykyni mukaan. Välillä pieniä hässäköitä, joista tiedän selviäväni. Asiani ovat aika hyvin. Mielessä paljon ideoita siitä, mitä voisi tehdä ja keitä tavata. Ja terveys.. no jaa, joissakin asioissa voisin ehkä skarpata. Tiedän, että elämäni on aika hyvää – asiat menevät suurin piirtein niin kuin ennakoinkin. Jatkanko näin?
Suomen luontoon juurtuneena tykkään vuodenaikojen vaihtelusta. Kesällä tulee omissa rajoissa vähän hurviteltuakin ja syksyllä palaan tyypillisesti työelämän päivärytmiin, mikä rullaa lähes omalla painollaan eteenpäin. Viikot kuluvat ja kohta onkin joulu. – Vaikka näinkin on hyvä, en voi olla miettimättä, mitä muuta elämäni voisi olla. Ajatus siitä, että elämäni ja aikani vain kuluisivat ja kulkisivat joskus alkanutta latuaan, tuntuu kamalimmalta. Oman ajan kulumisen sijasta haluan ajatella, että itse täytän aikaani. Ehkä näiden vaihtoehtojen välillä ei ole mitään ulkoisesti näkyvää eroa, mutta omassa kokemuksessani tunnen valtavan eron.
Tiedämme, että kesähelteillä moni meistä on pohtinut työpaikan tai jopa alan vaihtamista. Tiedämme, että kuluneena kesänä moni meistä on päättänyt jonkin ihmissuhteensa – moni meistä myös aloittanut uuden suhteen. Tiedämme, että lomalla moni meistä sai kosketuksen siihen, mistä tykkää ja mikä lisää omaa hyvinvointia. Kokemuksesta tiedämme sekin, että valtaosin pakkaamme kesän ajatuksemme ja tuntemuksemme samaan koriin kesävaatteiden kanssa ja viemme korin odottamaan uutta kesää.
Työpaikoilla syksyisin suunnitellaan tulevaa, koska se kuuluu toimintatapoihin. Toisaalta me ihmiset voimme ajaa elämämme läpi niin, että myöhemmin itsekin ihmettelemme, mitä on tullut tehtyä, mihin on tullut pyrittyä, mistä on tullut puhuttua, mistä vaiettua, mistä iloittua, mistä tingittyä jne. Tietyllä tavalla tämä on aika ihmeellistä! Saatamme tehdä isoja päätöksiä työssämme, ja samaan aikaa olla päättämättä mitään siitä, miten ja millaista elämää haluamme elää.
Päättämisellä ja päättämättömyydellä on ero ja myös erilainen hyvinvointiennuste. Itse ajattelen, että päätökset ovat ”suuria linjoja ja arvoja”, joista en halua tinkiä. ”Arvo” on erinomainen sana siinäkin mielessä, että sillä on ”hintansa”. Kun tietty arvo täyttää elämää, jotain jää silloin pois.
Omassa elämäntsekissäni olen tehnyt mm. tällaisia päätöksiä:
- Annan itselleni luvan opiskella ja oppia, vaikka se vie aikaani ja vähentää tulojani.
- Annan itselleni luvan nukkua aamulla, vaikka moni meneekin klo 7 ksi töihin.
- Harrastan liikuntaa – jos mahdollista – joka päivä. En mollaa itseäni välipäivistä.
- Syön kasviksia, kalaa ja sitä, mitä minulle tarjotaan pl. liha.
- Pidän päiväkirjaa, jotta päiväni eivät vain valuisi ohi.
- Pyrin ystävyydessä vastavuoroisuuteen.
- Yritän osoittaa teoillani rakkauttani.
- Teen töitä vain asiakkaiden ja toimeksiantojen parissa, joissa eettinen perusta kestää (olen yrittäjä).
- En lupaa asiakkaille kuuta taivaalta, vaikka niin saisi kultaa ja kunniaa.
- Muistutan itseäni säännöllisesti siitä, että olen riittävän hyvä tällaisena kuin olen.
Näissä puitteissa pyrin sitten valitsemaan asioita. Minulle päätökset ovat valittu suunta ja valinnat niitä arjen tekoja ko. suunnan mukaisesti. Koen, että elämänpäätökseni helpottavat elämääni ja ristiriitatilanteita tulee paljon vähemmän. Samalla tunnustan, että joudun muistuttamaan itseäni päätöksistäni aika ajoin – tässä asiassa päiväkirja on ollut iso apu.
Jos nyt innostut tekemään oman elämäsi tsekin, muistathan, että aina voit harkintasi jälkeen päättää jatkaa entiseen malliin ja se on ok. Mutta jos et koskaan pysähdy tarkastelemaan, missä itsesi kanssa olet, miten silloin elämäsi täyttyy? Kuka ja mikä silloin täyttää elämääsi?
Parhain terveisin, Pirjo
pirjo.nikkila@hopeconsulting.fi
