Välillä on vaikeaa. Välillä elämä – ja työ – tuottavat asioita, joita itse ei tilaisi. On ristiriitainen ja vähän raskas olo – pienistä sisäisistä merkeistä voi itse huomata nousevaa levottomuutta. Muut eivät ehkä havaitse mitään, vaikka itsessä tuntuu jo kurjalta.
Sanotaan, että ”myös kurjuus kuuluu elämään” ja ”elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista”. Helppo sanoa. Oli kyseessä kuinka hieno viisaus hyvänsä, tällaisista tunteista yleensä haluaa nopeasti eroon! Näyttääkin siltä, että me ihmiset olemme mestareita keksimään kaikkea, jolla peitota ja välttää kurjia sisäisiä olotiloja ja tunteita. Usein tartumme johonkin toiseen asiaan, jossa voi olla aktiivinen ja josta voi hakea hyvää mieltä. Lyhyellä tähtäimellä ”tekeminen” toimii, mutta enemmin tai myöhemmin sama levottomuus löytää uuden reitin takaisin mieleemme.
Kognitiivisen käyttäytymisterapian lähtökohtana on, että kaikki käyttäytyminen –myös järjettömältä näyttävä – palvelee jotakin tärkeää tarvetta, vaikka emme itse sitä tiedostaisikaan. Kun yksi syö toistuvasti suruunsa, toinen voi järjestää juhlat ja kolmas lähteä juoksemaan. Ehkä nämä erilaiset actionit – ratkaisut – palvelevat itsensä huomioinnin ja empatian tarvetta tai tarvetta saada tuntea elävänsä? Eikä meillä ole perusteita näitäkään tarpeita vähätellä. Toisaalta psykologian näkökulmasta katsottuna kyse voi olla välttämiskäyttäytymisestä, jolla olemme oppineet hakemaan hetkellistä helpotusta omaan sisäiseen ristiriitaamme. Ja on mahdollista, että toistuessaan luisuminen ”välttämiseen” alkaa kuormittaa ja voi viedä yhä kauemmaksi niistä asioista, jotka meille elämässämme ovat tärkeimpiä.
Me ihmiset elämme kahdenlaisessa maailmassa so. sisäisessä ja ulkoisessa maailmassa, emmekä aina edes itse huomaa, kummasta on kysymys. ”Sisäisessä maailmassa” syntyvät kokemuksemme ja siellä virtaavat ajatuksemme, tunteemme ja kehon meille lähettämät viestit. Myös ”mieli” asuu sisäisessä maailmassamme. Se on alati aktiivinen paapattaja ja arvioija, joka innostuu, provosoi ja yllyttää meitä ties mihin tekoihin – ilman minkäänlaista automaattista faktantarkastusta tai sen tsekkaamista, onko teko edes arvojemme mukainen. Iso osa ongelmistamme on sisäisiä ongelmia ts. ne syntyvät ja kasvavat mielessämme.
”Ulkoinen maailmamme” on aistein todettavissa oleva maailma, jonka voimme jakaa muiden ihmisten kanssa. Syöminen, juhliminen ja lenkkeily ovat ”actioneita” ja kuuluvat ulkoiseen maailmaamme, jonka muutkin havaitsevat. Toisaalta muut ihmiset eivät koskaan tule tavoittamaan sisäistä maailmaamme sellaisena kuin se meille näyttäytyy. He voivat havaita, että jälleen syöt, juhlit tai juokset ymmärtämättä miksi. Aina emme tiedä sitä itsekään.
Usein ratkomme sisäisen maailmamme ongelmia totutuin ulkoisin so. tekemisen keinoin – ja tämä voi riittää, jos levottomuutta aiheuttavat tunteet ovat pieniä. Toisaalta on mahdollista, että kyse on isommista asioista ja vahvemmista tunteista, joita ei voi paeta tekemisen keinoin. Tällöin kannattaa etsiä aika ja paikka – ehkä toinen ihminen – ja rauhassa pysähtyä tutkimaan omaa tilannettaan ja ehkä myös omia haavojaan.
Auttaa, kun hyväksyy sen, ettemme voi muuttaa tunteitamme, mutta voimme oppia tunnistamaan niitä paremmin ja hyväksymään niitä enemmän – ja elää elämäämme niiden kanssa. Voimme oppia muuttamaan suhdettamme vaikeisiin tunteisiimme ja ajatuksiimme. Voimme oppia luottamaan kykyymme pärjätä vaikeuksissa vielä paremmin. Ja samalla voimme tarkentaa omia arvojamme ja tiedostaa, mikä tuo hyvinvointia elämäämme.
Matkalle tarvitsemme halua kohdata nämä asiat ja sitkeyttä treenata elämää niiden kanssa. Elämään kuuluvat myös kurjat asiat ja voi tulla myös tilanteita, joissa omat arvot alkavat muuttua. Usein omalle muutosmatkalle halutaan myös rinnallakulkija, jotta voi itse säädellä koska ja missä ”opiskelee omaa sisäistä maailmaansa”. Tutkimusten mukaan jo neljästä sessiosta on ollut monelle merkittävää hyötyä. Älä epäröi ottaa yhteyttä.
Pirjo Nikkilä
Missiona inhimillisten resurssien kestävyys työelämässä.
Sosiaalipsykologi
Business coach
Ryhmienkin työnohjaaja
Kognitiivinen lyhytterapeutti