Terapia on yhteistyötä, jonka päättyminen on iso asia. – Kirje terapian päättyessä.

Kiitos, että sain olla mukanasi tällä matkalla

Monet asiakkaani sanovat minulle, että ”olen aina ollut tällainen – tai ainakin tosi pitkään”. Olemme niin tottuneita ajattelemaan juuri niin, kuinka ajattelemme, ja kokemaan, juuri niin kuinka koemme. Havaitsemme totutusti juuri tietynlaisia asioita, joita sitten totutusti tulkitsemme samansuuntaisesti. Tämä kaikki tuntuu luonnolliselta – itseltä – koska olemme aina eläneet näin. Tottumuksemme ovat syntyneet historiamme aikana – varhain – ja ne ovat vahvistuneet joka päivä ja joka viikko.

Niin tottuneita olemme elämään mielemme kanssa, että on jopa vaikeaa erottaa itseä siitä. Ja on niin luonnollista, ettei oman mielen tuottamia harmeja ja hankaluuksia ole helppo erottaa muista ympäröivistä tekijöistä… saati hyväksyä sitä, että joskus kyse onkin itsestä eikä muista. Voi vaihtaa paikkaa lukemattomia kertoja huomaamatta, mikä seuraa itsessä mukana.

Minä ajattelen, että matka itseen ja omaan mieleen  on vaativin matka, jonka ihminen voi tehdä. Se vaatii sitä, että katsoo itseään silmiin – ja jopa omaa kurjuuttaan silmiin. Se matka vaatii sitkeyttä, rohkeutta, kykyä jatkaa hämmennyksestä huolimatta… se vaatii aikaa ja harjoitusta. Ennen kaikkea se vaatii uteliaisuutta itseä kohtaan, jotta kykenee havaitsemaan ja tutkimaan itseään. Toisaalta se vaatii myös itsemyötätuntoa, jotta kykenee asteittain hyväksymään havaintojaan. – Minä arvostan tosi paljon jokaista ihmistä, joka tällaisen matkan tekee. Ja olen tosi iloinen siitä, että juuri minä sain olla sinun mukanasi, kun päätit tähän kaikkeen ryhtyä (ehkä et tiennyt, mitä kaikkea edessä on?)

Terapia tähtää muutokseen. Onnistuneen terapian jälkeen ei ole ainoastaan lisää itseymmärrystä, vaan jotain tärkeää on lähtenyt muuttumaan myös siinä, kuinka elää ja toimii. Ja tämä on työlästä. Muutosta kuitenkin edistää se, että meissä jokaisessa on jokin itsemme toteuttamiseen liittyvä puoli … jokin, joka herää, iloitsee ja siivittää sitä uutta suuntaa, jossa omat tarpeet tulevat paremmin kuulluksi. Luota itseesi ja anna mennä! Älä jätä työtä kesken, vaikka välillä turhaudut ja väsyt. Herätä yhä uudelleen sisäiset muutosodotuksesi ja muista, että vastoinkäymiset, takapakki ja muut vaikeudet kuuluvat elämään.  Ja jos myöhemmin haluat palata yhteistyöhön, täällä olen. Se, että tuttu asiakas ottaa yhteyttä, on tässä työssä melkein parasta.

Usko siis, että muutos on mahdollinen, vaikka meissä onkin perinnöllisiä osia ja vaikka historiamme on se, mitä on. Menneisyys ei tee muutosta mahdottomaksi, mutta se kyllä vaikuttaa siihen, kuinka paljon työtä muutos edellyttää.

Varaudu vastarintaan, joka nousee itsestäsi. On vaan niin, että me ihmiset yritämme monin keinoin välttää tuskaa ja kipua.  Ja juurikin tämä kivun välttäminen estää tehokkaimmin muutosta. Kipua tuottaa mm. se, että joutuu kohtaamaan epävarmuutta, surua, vihaa, turhautumista, epätoivoa, epäonnistumisen pelkoa, yksin jäämisen pelkoa, nöyryytystä, häpeää… Myös muistojen kohtaaminen on usein tuskallista – toisaalta onnistuneessa terapiassa syntyy yhteys menneen ja nykyisyyden välille. – Moni jättääkin terapian kesken juuri sen vuoksi, ettei halua kohdata niitä kivuliaita tunteita, joita itsessä herää.

Toivon, että yhteistyömme on antanut sinulle joitakin elementtejä siihen, millaista elämää haluat elää ja millainen ihminen haluat olla. Uskon, että ne ihmiset, joilla on näihin kysymyksiin riittävästi vastauksia, voivat paremmin. Kyse on oman elämän luomisesta ja rakentamisesta uudelleen. Kyse on siitä, että omalla elämällä on suunta ja riittävä suunnitelma. Kyse on elämäntehtävästä, joka perustuu omiin tarpeisiin ja luontaisiin taipumuksiin – siihen, mikä itselle on luontevaa ja hyvä.

Ollaan ihan ytimessä – siinä kuka olen. Itseään voi etsiä mm. ihmissuhteistaan; Millaisia ihmissuhteita kaipaan? Miten paljon ihmissuhteita kaipaan jne? Pääsääntöisesti meillä jokaisella on tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin, vaikkakin kunkin tarve on omanlaisensa.

Ytimessä on myös se, kuinka itsenäinen olet. Sinulla on vapaus rakentaa itsellesi mielekästä elämää, jos sen sallit itsellesi. Kyse on siitä, kuinka voit samaan aikaan olla muista riippumaton ja muiden kanssa. Miten tasapainoilla omien ja muiden tarpeiden kanssa, jotta voit ottaa täyden vastuun omasta elämästäsi.

Jokainen meistä haluaa elämän, jossa kokee itsensä riittäväksi. Kuuntele, miten itsellesi ja itsestäsi puhut. Vahvista omaa itsetuntoasi – älä vähennä sitä. Puolusta itseäsi ilmaisemalla sitä, miten koet ja mikä on sinulle tärkeää – pidä huolta oikeuksistasi. Anna tilaa ilolle, luovuudelle ja leikille, jos niitä kaipaat!

Empatia rikastaa elämää. On tärkeää huolehtia itsestä ja antoisaa huolehtia muista – antaa omasta. Moni meistä miettii, mitä voi tehdä maailman hyväksi – oma napa harvemmin riittää hyvään elämään. Itse-empatia auttaa myös pysymään muutoksen tiellä. Muistuta itseäsi siitä, että muutos vie aikansa ja se on vaativaa (saa ollakin). Hoida ja helli sisäistä lastasi, joka pettyy vaikeuksissa ja iloitsee edistymisestä.

 

Kiitos yhteistyöstä kanssasi. Kiitos, että olet.

Pirjo

Ps. Ideaa, ajatuksia ja sanoja tähän kirjeeseeni sain kirjasta: Avaa tunnelukkosi (Young & Klosko)

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: