Kuka minä olinkaan?

Näyttää  siltä, että ”työ voi nielaista koko ihmisen” ja saatamme huomaamattamme päätyä määrittämään  itseämme sen kautta, mitä olemme tehneet  tai aikaiseksi saaneet. Niin paljon iloa kuin työ meille antaakin, se voi myös etäännyttää meitä siitä, mitä ja keitä olemme ilman työtä.

 

Kesäloma virittää kiinnostumaan asioista työn ulkopuolella. Moni kertoo ensin lepäävänsä ja nukkuvansa kuormitustaan pois. Lisäksi on monenkirjavia askareita ihmisten parissa tai kaukana ihmisistä. Lähtökohtaisesti suunnitelmissa ja suunnittelemattomuudessa kyse on jostain sellaisesta, mitä kokee tarvitsevansa tai mistä tykkää.  On todella hienoa, kun vielä tavoittaa sen, mikä tuottaa itselle hyvää.

 

Lomalla ja kesätunnelmissa voit ehkä palauttaa mieleesi, kuka  lähtökohtaisesti olitkaan.Muistatko, millainen lapsi olit – mistä lapsena nautit ja mitä kaipasit? Entä, millainen aikuinen sinusta kasvoi – miten se pieni lapsi pysyi mukana? Entä nyt – mistä nykyisin nautit ja mitä kaipaat? Ehkä voit vielä erikseen tutkia itseäsi työkontekstissa – millä tavoin se ihminen, joksi kasvoit, elää ja toimii työssäsi? Millaisia luontaisia puoliasi työssä käytät ja mitkä puolet olet jättänyt sivuun – mihin tämä on kenties johtanut?

 

Voitko ajatella, että sinunkin sisälläsi on jonkinlainen pysyvä osa, joka on kehittynyt elämäsi alkutaipaleella ja jossa on syvintä ja pysyvää tietoa sinusta? Voitko ajatella, että tässä syvimmässä osassa on paljon viisautta myös siitä, mitä tarvitset voidaksesi hyvin? Haluaisin kysyä sinulta, millainen yhteys sinulla nykyisin on siihen pikkuiseen, joka olit, ja siihen aikuiseen, joksi kehityit?

 

Ehkä mietit, miksi kirjoitan tällaisista asioista?– Minä uskon, että nimenomaan itsensä tiedostamisessa ja hyväksymisessä on sitä eheyttä ja poweria, josta me kaikki hyötyisimme. Uskon, että työpaikoille tarvitaan ihmisiä, jotka kykenevät asettamaan rajoja ja tunnistamaan omia rajojaan. Työpaikoille tarvitaan ihmisiä, joiden ”koppa ja kroppa” kestää vähintään eläkkeelle saakka (raadollista – huh). Ja työpaikoille tarvitaan realiteetteja myös siihen, mitä on mahdollista tehdä ja mikä auttaa suoriutumaan hyvin. Näitä kykyjä löytyy ihmisiltä, jotka tuntevat itsensä ja jotka kykenevät huomioimaan sekä omia että muiden psyykkisiä  tarpeita.

 

Yleensä on paras aloittaa itsestä.Kun töitä tehdään inhimillisestä näkökulmastakin resurssitehokkaasti, ei eläkeikä tule liian myöhään. Kesällä ja lomalla voit ehkä tunnustella, millaisella tiellä kuljet ja millaisen ennusteen itsellesi antaisit. Työkin on Elämää! Kyllä siihen kipujakin mahtuu, kunhan kokonaisuus toimii ja antaisit itsellesikin luvan voida hyvin.

 

 

Pirjo Nikkilä, Renewal trainer & coach

Missiona inhimillisten resurssien tehokkuus työelämässä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: