Inhimillistä kilpailukykyä lisää – palavereihin

Jotta palaveriin kannattaisi kokoontua, tarvitaan idea lopputuloksesta ja yhteinen idea siitä, miten palavereissa toimitaan. On mahtavaa, että juuri ”live-palavereihin” liittyvät odotukset ovat kasvaneet, kun yksilölliset ja digitaaliset työntekomuodot ovat lisääntyneet. Jännää on, että ulkopuolinen osallistuja näkee työpaikkojen väliset palaverointierot usein ”jo otsalohkollaankin” 🙂

 

Palaverit kertovat siitä, johdetaanko työpaikalla enemmän yksilöiden vai ryhmien kautta. Molempia varmasti tarvitaan. Ja jompikumpi todennäköisesti painottuu, mikä johtaa omanlaiseensa työkulttuuriin. Palaveri on lähtökohdiltaan ryhmätilanne, jossa tarvitaan ryhmän johtamisen ja ryhmätyön taitoja. On siis jokin erityisen vahva peruste sille, että kokoonnutaan yhdessä. Auttaa valtavasti, kun jokainen osallistuja ymmärtää ryhmän toimintaa ja dynamiikkaa (kenties tiedostaa joitakin ryhmäilmiöitäkin) sekä tunnistaa oman vaikutuksensa työskentelyyn.

 

Palavereissa konkretisoituu yhteinen tapa keskustella, ajatella ja hahmottaa asioita.Kun yksin työskentelyssä vaaditaan aivan erityistä itsekuria, niin ryhmässä puolestaan tarvitaan erilaisuuden sietämistä. Koska yhä useamman asiantuntijan tulee toimia oma-aloitteisesti yhteisistä tavoitteista ja arvoista käsin, tarvitaan myös yhteisen kokonaisuuden ymmärtämistä. Palaverit luovat tähän mahdollisuuksia. Kokonaisuutta voi ymmärtää vain osallistumalla siihen.

 

Parhaimmillaan palaveriin osallistuja säätää itse omaa tapaansa osallistua – yhteisten ja omien tavoitteidensa mukaisesti. On totta, että meillä kullakin on vuosien saatossa opittuja ja vakiintuneita ryhmässä osallistumisen tapoja. Ja on totta, että meitä mielellään nähdään joidenkin tiettyjen ryhmäroolien toteuttajina (näin ryhmädynamiikka toimii). Mutta näihin ei kannata jäädä kiinni eikä kannata  antaa muiden määrittää sitä, miten itse toimii. Jotta palaverissa syntyy uutta osaamista ja se lisää ryhmän inhimillistä kilpailukykyä, tarvitaan ryhmässä osallistumisen taitoja, joita voi oppia läpi elämän.

 

Hyödyllisessä palaverissa on ns. työprosessin ohessa aina myös ”inhimillinen prosessi”, joka tarkoittaa ”näkyvää ja näkymätöntä” sekä ”tietoista ja tiedostamatonta” vuorovaikutusta osallistujien kesken. Ei ole harvinaista, että ”palaverin tunnelma tuntuu omituiselta tai asiat vaan etenevät painollaan”.  Kun työpaikan kilpailukyky on ihmisistä kiinni ja uutta osaamista syntyy asiantuntijoiden yhteisen ajattelun kautta, investointi ryhmävalmiuksiin voi olla paikallaan.

Minulla on ideoita siitä, miten tätä osaamista voi lisätä. Jos kiinnostuit, ota ihmeessä yhteyttä!

 

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: