Esimies – miten suhtaudut työyhteisön tunteisiin?

 

Haluamme tai emme tunteet ovat osa elämäämme – temperamentista riippuen enemmän tai vähemmän.  Ja on ihmisiä, jotka jo kättelyssä esittäytyvät ”tunneihmisiksi”. On myös organisaatioita, joissa puhutaan tunteiden johtamisesta ja halutaan nostaa jokin tietty tunne etusijalle (esim. empatia ja innostus). Toisaalta elämänsä voi elää oikein hyvin ilman ylenpalttista tunteiluakin. Ja johtaakin voi sukeltamatta työkavereiden tunne-elämään.

Tunteet kertovat ihmisen omasta sisäisestä maailmasta, johon kuuluvat myös mielipiteet, uskomukset ja muut ajatukset. Sillä, mitä kunkin sisällä tapahtuu, ei ole suoraa vaikutusta työhön. Ja faktisesti työnsä voi tehdä erinomaisesti erilaisissa tunnelmissa. Johtamisen tavoitteena tietynlaisten tunteiden nostattaminen tai tietyn tunteen kasvattaminen herättää minussa kysymyksiä – pysytäänkö silloin siinä mandaatissa, joka esimiehillä on? Ja jos kaikkien toivotaan olevan innostuneita koko ajan, mitä siitä seuraisi lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä?

Toisaalta johtamisen näkökulmasta on tärkeää tietää, mitä ihmisille kuuluu, ja tunteissa on paljon informaatiota. Viidessä minuutissa kuulee ja näkee paljon, kun aistikanavat ovat auki eikä täytä aikaa omilla jutuillaan. Samalla kertyy arvokasta ennustetta siitä, miten ko. tunnelmien jatkuessa työt tulevat sujumaan. Tarkkaamalla saa ylen määrin vinkkejä oman johtamisen sovittamiseksi työyhteisön tarpeiden mukaan. Ei tarvitse itse kokea samaa. Pääsee jo pitkälle, kun kysyy ja tarkistaa, onko ymmärtänyt oikein. Samalla auttaa työyhteisöäkin katsomaan tunteilusta eteenpäin.

Muutosjohtaminen on aina luonteeltaan myös epäkiitollista hommaa. Fakta on, että erilaiset päätökset herättävät ihmisissä erilaisia tunteita. Onnelliset ja onnettomat voivat löytyä samasta työyhteisöstä. Siinä, kun onnettomat tarvitsevat apua tilanteen hyväksymiseen, onnelliset odottavat jo toimintaa. Esimiehen kannalta kyse voi olla myös siitä, että hän itse hyväksyy työyhteisön tilanteen sellaisena kuin se on (so. ristiriitaisena). Toiset ihmiset vaan tarvitsevat enemmän aikaa sopeutumiselle ja pettymysten työstämiselle. Kun tunteita ei arvoteta ja kontrolloida, ne menevät menojaan. Tunteiden kohdalla nimittäin saat juuri sen, mitä eniten vastustat.

Väsyneimmät johtajat, joita olen tavannut, ovat ottaneet kantaakseen muiden tunnekuormia – samalla omat ja muiden tunteet ovat menneet sekaisin. Todellisuudessa kukaan ei voi taata toiselle ihmiselle iloa ja innostusta, vaikka kohtaankin esimiehiä, jotka tähän pyrkivät. Voimme ainoastaan olla rinnalla ja kuulolla – sekä voimme aina kysyä innostuksen lähteistä ja jopa pyrkiä lisäämään niitä. Kun määrittää työtään tekemisenä, pysyy paremmin kunnossa – vai mitä ajattelet?

 

Terveisin – Pirjo

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: