”Ei syytä huoleen”, sanoo pääni, mutta keho vapisee

Lehtiä lukiessa näyttää, kuinka keho voisi olla samanlaisen tuunauksen kohde kuin kodin sisustus.  Ensin mietitään, millainen tehdään, sitten hankitaan suunnitelma ja aletaan toteuttaa sitä. Päällimmäisenä mielessä se, miltä kehon tulee näyttää. Ja vastoinkäymisiä pidetään itsekurin puutteena tai vähintäänkin epäonnistumisina. Miten voimmekaan olla näin julmia itsellemme!?

Muistan, kuinka poikani häissä ihailin tanssiesitystä. Oli ainoastaan yksi nainen, joka asteli keskelle salia, laittoi musiikin soimaan ja aloitti päättymättömän liikkeen. Siinä ei ollut vain tanssija, musiikki ja koreografia, vaan siihen syntyi yksi eheä muoto. Epäilen, että omat peilisoluni lähtivät virtaan mukaan. Kun vielä jälkeenpäin kuulin, että esitys oli improvisaatiota, melkein läkähdyin. En olisi muuttanut siinä mitään. Kaikki, mikä tapahtui silmiemme edessä, todella syntyi siinä. Siinä esityksessä tanssi kaikki – ei vain kroppa.

Hikisen aerobic-ajan nuorena ja nilkkani murtumaan hyppineenä minäkin vasta nyt etsin tasapainoista suhdetta kehooni. Myönnettävä on, että peilikuvaa on tullut katsottua kuin mitä tahansa objektia. Toiminnallisena ihmisenä kehon käyttäminen ja huoltaminen ovat toki tuttuja asioita. Toisaalta vasta viime vuosina olen hiljaisesti havainnut, että kehoni on muutakin kuin ulkokuori ja instrumentti tarpeitteni täyttämiseen. Josko onkin niin, että kehoni on myös minääni?

Oma heräämiseni tapahtui, kun opiskelin kognitiivisista psykologiaa, jossa keskeistä on ihmisen tiedonkäsittely. Onkin niin, että kognitiivisista prosesseista erityisesti oppimisen, ajattelun, ongelmanratkaisun, havainnoinnin ja muistin kehittäminen ovat olleet kuumaa kamaa markkinoilla. Kuitenkin omasta näkökulmastani kiinnostavimmaksi on noussut tunnetiedon käsittely: emootiossakin on informaatiota. (Jos epäilet, pohdi hetki kysymystä: Mitä haluat elämässäsi?)

Nyt ehkä mietit, miten päästä tunnetiedon luokse. – Tunteilla on kehollinen yhteys ja voit etsiä niitä myös omasta kehostasi. Paul Gilbert on jopa nimennyt kolme tunnejärjestelmää, joilla on evolutiivinen ja fysiologinen taustansa: suorittamisjärjestelmä, turvallisuus- ja rauhoittumisjärjestelmä sekä uhkajärjestelmä. Työssäni olen todennut, että me kyllä tunnistamme nämä järjestelmät, mutta niiden biologinen vaikutus voi yllättää.

Oletkin ehkä tavannut voimistuneessa aktivaatiojärjestelmässään ja sitä myöten dopamiinihöyryissään puskevia ihmisiä?!  – Ei höyrypäinen ihminen rauhoitu ennen kuin kehokin tasaantuu ja aivokemia muuttuu. Ja juuri siitä voi ottaa itse vastuuta. Koska tunteet tuntuvat myös kehossa, niihin voi oppia myös vaikuttamaan kehon kautta. Joskus todellakin voisi vetää pari syvää hengitystä ja käydä pikkukävelyllä.

Myös Lauri Nummenmaan johdolla tehdyissä tutkimuksissa (NummenmaaLab) on osoitettu, kuinka lähes kaikkiin tietoisiin kokemuksiin liittyy voimakkaita tuntemuksia kehossa ja perustunteet voitiin sijoittaa ns. kehonkarttaan ihmisille yhteneville alueille.

Näin viisas keho meillä on. Hellästi siis ja sopivasti rääkkiä. Availlaan myös kehon tunnekanavia.

Lämmöllä – Pirjo

 

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: